Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Meidän ensimmäinen koira oli rodultaan lhasa apso Sassu, tälle otimme kaveriksi v. 1994 sekarotuisen corgipojan Alfin. Sassu kuoli joulukuussa  v. 1996 ja Alf jäi yksin. Oli aika miettiä uutta koiraa Alfin kaveriksi. Selasimme koirakirjoja ja kävimme näyttelyissä. Koiralle oli asetettu vaatimukseksi, että tämän tulisi olla sopivan kokoinen, ei pitkää turkkia ja tämän kanssa voisi harrastaa eri lajeja. Loppusuoralle pääsivät hovawart ja appenzellinpaimenkoira. Hovawart tuntui liian suurelta ja silloiselta appenzellien pentuvälittäjältä saimme kuulla että Alpenhirts kenneliin oli juuri syntynyt kymmenen pentua. Kävimme katsomassa pentuja ja sieltä sitten kasvattaja valitsi meille sopivimman pennun. 

Näin muutti sitten vappuna 1997 Alpenhirts Bob eli Popi meille. Popi osoittautuikin oiken kunnon riiviöksi. Matot ja harjat saivat kyytiä kun pikku riiviö oli vauhdissa. Alf masentui hiukan Popin tulosta, oli hiukan liian vilkas Alfin mielestä. Mutta kyllä pojista tuli kuitenkin hyvät kaverukset.  Alfin kanssa harrastimme agilityä ja Popista piti tulla myös agilitykoira, Popi kisasi kakkosluokassa, vauhti ja innostus ei kuitenkaan riittänyt aivan kolmosluokkaan. Popi osoittautui erinomaiseksi näyttelykoiraksi ja sillä onkin useita titteleitä saavutettuna.   Kaksi kertaa se on ollut paras näyttelyappenzelli uroksissa ja veteraanina ollaan saatu kutsu (ja oltu mukana) Champions & Veterans gaalaan, jonne kutsutaan Suomen parhaat näyttelykoirat.

Popin sisko Bella sai pennut v. 2001 ja tästä pentueesta meille muutti appenzelliuros Alpenhirts Yoyo kutsumanimeltään Jojo. Samaan aikaan tyttäremme luo otettiin asumaan Alpenhirts Zarita eli Nyyti. Siiinä vauhtia riitti kun Nyyti ja Jojo olivat yhdessä. Kaivettiin mukavia monttuja pihalle ja tehtiin formularata pensaiden ympärille. Näiden molempien kanssa harrastetaan myös agilityä, Jojon kanssa lopetettiin kun koira kiihtyy esteistä liikaa ja tapaturmien vaara on suuri. Näyttelyistä Jojo ei pidä, ne on sen mielestä tylsiä. Menestystä  on tullut kuitenkin hyvin, Jojo on ollut myös kerran paras näyttelyappenzelli uroksissa. Nyyti  on parempi agilityradalla kuin näyttelykehässä, tosin sieltäkin on yksi serti saatu. 

Ensimmäinen Alppikellon pentue syntyi elokussa 2004, isänä Jojo ja emänä Nyyti. Tästä pentueesta meille jätettiin havannanruskea narttu Iina ja musta uros Nalle. Iina ja Nalle harrastavat myös agilityä, tokoa, näyttelyitä ja Nallen kanssa ollaan käyty hakumetsässä sekä Iinalle tehty jälkeä. Agility taitaa kuitenkin olla se pääharrastus näilläkin koirilla.   Nalle on emänsä Nyytin kaltainen ja Iina on rauhallinen appenzellityttö.

Iina on saanut kaksi pentuetta, molemmilla kerroilla pentuja syntyi 9 kpl. Ensimmäisestä pentueesta emme jättäneet itselle koiraa, olihan meillä niitä jo viisi. 
Toisesta pentueesta meille jäi Lulu-tyttö.   

Lulu on vilkas, hieman pidättyväinen tyttö, jonka kanssa harrastamme agilityä, tokoa ja näyttelyitä. Näyttelyissä Lulu on pärjännyt hyvin, agilityssä Lulu kilpailee 3-luokassa ja tokossa edistytään hieman hitaammin, kilpailuluokka on nyt AVO. Lulu kisaa myös rally-tokossa VOI-luokassa.  Lululla oli kesällä 2012 pennut ja näistä viidestä meille jäi Lola.

Lola on vilkas ja tämän on hieman vaikea keskittyä harrastuksiin, vaatii paljon toistoa ennenkuin oppi menee Lolalle perille. Lola on kisannut rally-tokossa RTK1:sen. Lolalla oli pennut keväällä 2015, pentuja oli suuri määrä 11 kpl ja näistä jäi meille pieni ja pippurinen Lili-tyttö.     

 

©2017 http://alppikellon.suntuubi.com - suntuubi.com